Kohde: Hämeenlinnan virastotalo

Ikkunoiden modernisointi,
jossa historia ja nykyaika lyövät kättä

Hämeenlinnan vanha virastotalo on toiminut monena - maaherran virkatalona, Lääninhallituksen virastona ja nykyisin talossa on Aluehallintovirasto.

Hämeenlinnan kaupungin tulipalossa 1831 tuhoutuneen puisen virkatalon paikalle rakennettiin kivitalo. Kellarikerroksen länsipää rakentui suoraan vanhojen palossa säilyneiden holvikellareiden päälle. Arkkitehti C. L. Engelin suunnittelema empiretyylinen kolmikerroksinen kivirakennus valmistui 1836. Siipirakennus valmistui vuonna 1846 ja sitä jatkettiin 1800-luvun loppupuolella useasti samalla, kun päärakennuksen tiloissa tehtiin pienehköjä muutostöitä. Vuonna 1898 toteutettiin lääninarkkitehti Cawenin suunnitelmien mukaiset laajennukset ja muutokset.

Peruskorjaus

Lääninhallituksen vanhan kivirakennuksen peruskorjaus aloitettiin 1980-luvun lopulla. Siinä pyrittiin palauttamaan rakennuksen torinpuoleinen osa empiretyyliseen asuunsa lähtökohtana alkuperäiset huonemuodot, holvit ja värit. Peruskorjauksen suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Vilhelm Helander ja Juha Leiviskä. Peruskorjaus valmistui vuonna 1992. Myös vanhat ikkunarakenteet pyrittiin säilyttämään ja joitakin ikkunoita siirrettiin uuteen käyttöön. Vanhat helat säilytettiin ja osaan ikkunoista teetettiin uudet puitteet vanhan mallin mukaan. Kaikki ikkunat ovat sisään ja ulos avautuvia puuikkunoita, enimmäkseen T-mallisia.

Ikkunoiden modernisointi 2012

Arkkitehtitoimiston ja ikkunavalmistajan yhteistyöllä voidaan yhdistää toimivalla tavalla vanhaa arkkitehtuuria kunnioittava ulkonäkö ja uusin ikkunateknologia.
Uusimman (2012) korjauksen suunnittelivat arkkitehdit Matti Takala ja Kirsi Suomela arkkitehtitoimisto Matti Takala Oy:stä. Tavoitteena oli ikkunoiden ominaisuuksien parantaminen sisä- ja ulkopuitteen väliin asennettavien lisäpuitteiden avulla. Vaatimuksena oli, että välipuitteet ovat mahdollisimman huomaamattomat ja ne kiinnitetään ja saranoidaan karmiin eikä sisäpuitteeseen kuten yleensä on tapana. Puitteen kehyksessä tuli olla puiteaukon tiiviste. Lisäksi rakennuksen etelä- ja länsisivuilla on auringonsuojalasitus. Osassa ikkunoita ulkopuitteen koristeellinen kahva ulottui sisäpuitteeseen kiinni, jolloin lasitus ei mahtunutkaan puiteväliin. Koska alkuperäiset kahvat haluttiin säilyttää, suunniteltiin lisäpuitteen asennus sisäpuolelle.

Vanhan Virastotalon ikkunat varustettiin lisäpuitteilla museoviraston valvonnassa.

Tavoitteena oli lisätä ikkunoiden tiiveyttä, torjua auringon haittalämpöä ja parantaa ääneneristävyyttä.
Lopputuloksena oli tavoitteen mukainen, tiivis ja toiminnallisesti älykäs ikkunaratkaisu, joka noudattaa pienimpiäkin yksityiskohtia myöten alkuperäisen rakennuksen linjauksia.

Palautteesta päätellen onnistuimme hyvin, auringonsuojauksesta ei vain ole kertynyt vielä paljon kokemusta mutta vetoisuus on poistunut ja katumelu vaimentunut.